Työelämän suomea
Ohjeiden ja neuvojen antamisen tapoja
Ohjeiden ja neuvojen antamiseen on monta tapaa
·
Käskevin tapa on imperatiivi
Esim. Kysy neuvoa! Laita tavarat aina
takaisin paikoilleen!
Yksikön imperatiivi on helppo muodostaa verbin minä-muodon avulla. Ota vain lopun persoonapääte -n pois. Negatiivisessa muodossa sen eteen lisätään älä.
Esim. Minä odotan
->
Odota! Älä odota!
vien ->
Vie! Älä vie!
kuuntelen -> Kuuntele! Älä kuuntele!
korjaan ->
Korjaa! Älä korjaa!
Monikon imperatiivi tehdään verbin perusmuodosta. Ota vain pääte pois ja lisää -kaa/-kää. Negatiivisessa muodossa tämä pääte tulee jo älä-sanaan, ja verbivartalon lopussa on -ko/-kö.
Esim. odottaa -> odotta- -> Odottakaa! Älkää
odottako!
viedä -> vie-
-> Viekää! Älkää viekö!
kuunnella -> kuunnel- -> Kuunnelkaa! Älkää
kuunnelko!
korjata -> korjat- -> Korjatkaa! Älkää korjatko
(huom. verbityyppiin 4 täytyy jättää vartalon
-t-)
Muista, että käskylauseessa objekti on perusmuodossa, jos rektio ei vaadi jotain muuta!
Esim. Sinä täytät
lomakkeen huolellisesti. -> Täytä lomake
huolellisesti!
Teidän täytyy kysyä ohjeita. -> Kysykää ohjeita!
· Ohjeita ja neuvoja annetaan usein myös kertomalla, miten asian voi tehdä, miten se kannattaa tehdä tai miten se on hyvä tehdä.
Ne eivät ole niin käskeviä kuin imperatiivi ja tuntuvat siksi kohteliaammilta. Kaikilla on kuitenkin sama tarkoitus. Jos tilanteessa on kysymys neuvomisesta ja ohjeiden antamisesta, nämä muodot eivät yleensä ole ehdotuksia tai toiveita, vaan ystävällisesti muotoiltuja käskyjä siitä, miten pitää tehdä.
Esim.
Työvuorotoiveet voi kertoa vapaamuotoisella
viestillä vuoropäällikölle.
Kädet kannattaa hoitotyössä pestä aina huolellisesti.
Asiakaspalvelutehtävissä vanhempia ihmisiä on
hyvä teititellä.