Keramiikan käsikirja

Keramiikan valmistusmenetelmät

Keraamisia esineitä suunniteltaessa on mietittävä millaisella tekniikalla kyseinen esine ja muoto haluta­an toteuttaa. Erilaisia tekniikoita ovat mm. käsinrakennus, kuten makkara- ja levytekniik­ka, ja dreijaus. Piensarjatuotantoon soveltuvat tekniikat ovat dreijaus, valaminen ja muovaus sekä 3D-tulostus. Erilaisia tekniikoita voidaan yhdistellä keskenään. Tekniikoiden tutkiminen voi myös olla lähtökohtana tekemiselle ja kokeilujen kautta voidaan päätyä uusiin, yllätykselli­siin lopputuloksiin.

Kun valmistuksessa käytettävä tekniikka on valit­tu, mietitään sille parhaiten soveltuva savilaatu. Suunnitteluvaiheessa on muistettava ennakoida kuivumis- ja polttokutistuma. Savi kutistuu poltossa riippu­en savilaadusta. Posliinin polttokutistuma on noin 14–16 % ja kivitavaran noin 13-18 %. Mitä plastisempi savi, sitä suurempi kutistuma on.

Kuivatus on olennainen osa valmistusprosessia. Liian nopeasti tai epätasaisesti kuivuvan työn vaarana on halkeilu. Siksi työt on hyvä peittää muovilla tai kankaalla kuivatuksen alkuvaiheessa, sillä kevyesti peitettyinä ne kuivuvat tasaisemmin. Mitä paksumpi esine on, sitä kauemmin sen kuivatus kestää. Esine on kuiva, kun se ei enää tunnu kylmältä.

Kuivat esineet raakapoltetaan, jonka jälkeen ne voidaan lasittaa. Lasitetut esineet poltetaan lasituspoltossa savilaadun mukaiseen lämpötilaan. Lasituspolton jälkeen esineet voidaan vielä koristella esimerkiksi siirtokuvilla tai maalaamalla posliiniväreillä. Siirtokuvat ja posliinivärit on lopuksi poltettava kiinni lasitteeseen. Koristepolton lämpötila riippuu käytetystä menetelmästä.

Alla kuva keramiikan valmistuksen prosessista. Peruskaavaa voidaan muunnella tarpeen mukaan. Tee aina tarvittaessa testit.

Kuvitus
Kerimov, Nikolo. Keramiikan valmistuksen prosessi.