Keramiikan käsikirja

Raku-uuni

Raku on japanilainen polttomenetelmä, jota on käytetty teeseremoniaan liittyvänä esteettisenä traditiona. Raku tarkoittaa nautintoa, helppoutta, rauhaa ja onnea. Teeseremoniassa rakumestari poltti kaikille teekulhot, joista sitten tee nautittiin. Keisari Hideoshi antoi 1500-luvulla eräälle teeseremonia-astioiden valmistajalle rakumerkin. Tästä lähtien rakua alettiin käyttää sukunimenä. Raku-polttomenetelmä olikin Shojiro Rakun suvun tarkoin vartioima salaisuus useita vuosisatoja. Vasta 1900-luvun alussa Bernard Leach ensimmäisenä länsimaisena henkilönä sai suvun arvostuksen ja hänelle luovutettiin tieto polttomenetelmästä. Spontaani ja nopea polttomenetelmä levisi nopeasti Amerikassa. Kyllikki Salmenhaara toi menetelmän Amerikan matkan tuliaisena Suomeen ja vuonna 1968 poltettiin ensimmäinen rakupoltto Ateneumin pihalla.

Raku-esine on valmistettava karkeasta massasta. Tähän sopii mikä tahansa savi, jos se sisältää 30–50 % karkeaa hiekkaa tai samottia. Massan huokoisuus estää saven halkeamisen nopeassa polttoprosessissa. Esine on raakapoltettava vähintään 600°C:seen, jotta saven kidevesi poistuu. Sen jälkeen esine ei palaa takaisin saveksi eikä halkea poltossa. Raku-lasite on matalanpolton lasite, joka sisältää paljon matalanpolton sulatteita. Raakapoltetut esineet on hyvä lasittaa hyvissä ajoin ennen varsinaista polttoa, koska lasitetun esineen on oltava kuiva uuniin pantaessa. Valmiiksi lasitettuja esineitä voidaan nostaa raku-uunin päälle kuivumaan, kun edellistä uunillista poltetaan.

Rakupoltossa tarvitaan raku-uuni, polttoaine (yleensä nestekaasu ja poltin), savustuspönttö ja -aine, vesiastia, rakupihdit ja hansikkaat.

Raku-uuni voidaan rakentaa tiilestä tai kaoliinivillasta. Uunin rakentamisessa on otettava huomioon riittävä lämmönerityskyky, tehokas ilmankierto, tarkoituksen mukainen koko ja uunin avattavuus polton aikana.

Savustuspöntön on hyvä olla metallia, esimerkiksi katkaistu tynnyri. Savustusaineena voidaan käyttää helposti syttyviä luonnon raaka-aineita, kuten olkia, sahanpurua tai kuivia lehtiä.

Rakua poltetaan yleensä ulkona paikassa, jossa tuli ei aiheuta vaaratilanteista eikä savu pahemmin häiritse. Kuivat esineet ladotaan uuniin uunilevyn päälle ja uuni kuumennetaan 900–1000 °C:seen tai kunnes lasitteet sulavat. Lämpötilan etenemistä seurataan tarkkailemalla esineiden väriä esimerkiksi kannen kurkistusluukusta. Lasitteet sulavat noin 10–20 minuutissa riippuen lasitteen raaka-aineista. Kun lasitteet näyttävät kiiltäviltä, kaasu sammutetaan.

Esineet nostetaan pihdeillä uunista savustuspönttöön, jossa on esimerkiksi kostutettua sahanpurua. Kuuma esine sytyttää purun, jonka jälkeen savustuspöntön päälle laitetaan kansi. Tiiviissä tilassa palamiseen tarvittava happi alkaa loppua ja palaminen ottaa tarvitsemansa hapen rakuesineen massasta, lasitteesta ja käytetyistä värimetallioksideista. Tällöin tapahtuu pelkistyminen. Savu tunkeutuu kuuman massan huokosiin ja lasittamaton esineen pinta muuttuu väriltään mustaksi. Lasitteisiin muodostuu metallinhohtoinen värikirjo. 

Savustamisen jälkeen esineet jäähdytetään nopeasti nostamalla ne vesiastiaan. Rakuesineille on tyypillistä lasitepinnan halkeamat, jotka syntyvät jäähdytyksen aikana lämpöshokin vaikutuksesta. Jos esineen jäähdytys tapahtuu hitaasti ilmatilassa, niin lasitus voi muuttua uudelleen hapettavaksi.

Kuvat
Palmu, Sanna. Rakupolton vaiheet.