Yhteiskuntarakenteen muuttumisen seurauksena on myös äitienpäivä perinteisessä mielessä menettänyt merkityksensä. Nainen ei enää joudu olosuhteisiin, joissa lapsia on synnytettävä koko hedelmällisyysajan. Näinhän asia oli vielä joitakin vuosikymmeniä sitten. Silloin äidit todella uhrasivat elämänsä ja terveytensä äitiydelle eikä valinnanvaraa ollut.

Äitienpäivärunoissa tuon ajan äidit kuvataan harmaahapsisiksi raatajiksi, joita lapset syyllisyydentuntoisina ja kiitollisuudenvelkaisina ihannoivat. Kyllä äiti tuolloin varmaan ennen aikojaan vanhentuikin synnytettyään tusinan verran lapsia. Lisäksi oli tehtävä talon muut työt ilman koneiden apua. Olipa vielä aikoja, kun isät olivat rintamalla.

On luonnollista, että tällaisen osan saanut ylirasittunut äiti herättää lapsissaan sääliä.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että nykyajan lapset voisivat jo karistaa pois tällaisen painolastin. Olosuhteet ovat nykyään aivan toiset. Perinne tällaisesta äitienpäivän sisällöstä istuu kuitenkin tiukassa ja elää muun muassa äitienpäivärunoissa, vaikka ne eivät enää sovellu nykyaikaan.

Lapsia ei ole enää pakko synnyttää.

Äitiä ihaillaan eräänlaisena marttyyrinä, vaikka äidin asema on muuttunut aivan toisenlaiseksi viime vuosikymmenten aikana muun muassa ehkäisyvälineiden ja sosiaalilainsäädännön kehittymisen ansiosta.

Pidän äitiyttä suurena onnena ja lahjana. Lapsia ei ole enää pakko synnyttää ja hoitaa enempää kuin voimavarat riittävät. Pidänkin aivan perusteettomana, että meillä vietettäisiin perinteistä äitienpäivää ja minua kahden terveen lapsen äitiä juhlittaisiin sankarina kukkien ja kakkujen kera. Äitienpäivä on minulla joka päivä.

Sen sijaan voisimme viettää perheenpäivää. Siinä samassa menisi isänpäiväkin. Sehän on vain kauppiaiden keksimä vastine äitienpäivälle.

Raija Järvi

lastentarhanopettaja, Espoo