Tekstitaidot haltuun

Salvador Sobral oli niin huonossa kunnossa, että hengästyi jo neljästä rapusta – Elinsiirto antoi Portugalin euroviisuvoittajalle uuden elämän, jota hän nyt käyttää ruotsin kielen oppimiseen

”Maria? Mari! Vad bra!”

Puhelu Portugalin pääkaupunkiin Lissaboniin on saanut heti alkuun mielenkiintoisen kierteen. Siellä jossain Etelä-Euroopassa puhelinhaastattelua on antamassa vuoden 2017 euroviisuvoittaja, portugalilainen laulaja Salvador Sobral. Moni muistaa Sobralin traagisen tarinan: sydämen vajaatoiminnasta kärsinyt laulaja ei ehtinyt juuri voitosta riemuitsemaan kun tie vei elinsiirtojonoon.

Mutta nyt kuulostaa siltä, että haastattelua onkin tullut yllättäen antamaan joku ruotsalainen. Joku, joka ei ihan muista sanoja eikä kielioppia, mutta joka osaa erinomaisesti ruotsin kielen intonaation, sen vinkeät, laulavat nousut ja laskut. Ja mikä parasta, tämä tyyppi antaa mennä vain, kielioppivirheistä välittämättä.

Kyllä se on Salvador Sobral itse, laulaja ja lauluntekijä, jolla on kuulemma elämässään kaksi intohimoa: musiikki ja kielet. Juuri nyt hän on niin innostunut ruotsista, että puhuu sitä heti kun saa pienenkin mahdollisuuden. ”Isoin ongelma ihmisillä on kieltenopiskelussa se, että he pelkäävät. He pelkäävät, että heille nauretaan, eivätkä siksi puhu. Minä en kerta kaikkiaan koe lainkaan häpeää”, Sobral, 29, julistaa.

Liki samaan hengenvetoon hän kuitenkin valittelee, ettei osaa sanaakaan suomea. ”Inte samma för finsk. Mycket komplicerad, mycket komplicerad!” No jaa. Jos Sobralin suomen opiskelun tahti olisi vähänkään samanlainen kuin se on ollut ruotsin kanssa, hän puhuisi ymmärrettävää suomea tullessaan tänne esiintymään heinäkuussa. Sobral on nimittäin opiskellut ruotsia vasta runsaan kuukauden.

Mikä ihmeessä sai portugalilaisen laulajan kiinnostumaan juuri ruotsista? ”Se on Ingmar Bergmanin syy”, Sobral sanoo. ”Ja Roy Anderssonin. Hänen viimeisimmät elokuvansa tosin ovat todella outoja. Mutta Kärlekshistoria (Anderssonin elokuva vuodelta 1970), minä rakastan sitä, rakastan sitä”, Sobral intoilee. Sobral rakastaa myös ruotsalaisten elokuvien kieltä. Keinuvaa, ihanaa, suloista ruotsia. ”Tiedätkö kun jokin kuulemasi kieli saa sinut tuntemaan hyvää oloa. Minulla on niin ruotsin kanssa. Se on niin melodista!” Sobral hehkuttaa. ”Ehkä olin toisessa elämässä ruotsalainen.”

Sobral vaikuttaa toiminnan ihmiseltä. Hän on juuri palannut Ruotsista, jossa opiskeli kuukauden ajan kieltä. ”Tein siellä ykköstason. Nyt suoritan kakkosta Portugalissa.” Aluksi hän opetteli ruotsia asettamalla Bergmanin elokuviin ruotsinkieliset tekstitykset ja matkimalla puhetta. Samaa hän suosittelee muillekin.

”Kerron salaisuuden: kuuntele! Ensin et tajua mitään, mutta hitaasti alat saada juonesta kiinni. Toista, mitä he puhuvat. Samalla nuotilla ja melodialla. Hyyyyr måååår dyyy, hähä!” Sobral esittelee ilmeisen toimivaa konseptiaan.

Sobralilta kysytään usein Portugalissa, millainen se Ruotsi on maana. Nyt on vastauskin valmiina: ”Ruotsissa koirat ei pure, vauvat eivät itke, autot eivät tööttää ja ihmiset eivät koske. Niin minä aina vastaan, ja se on totta.” Tämän voi tulkita sekä positiivisesti että negatiivisesti. Sobral sanookin, että kaikissa maissa on hyviä ja huonoja puolia. Mutta ruotsalaisten elämäntapaa hän sanoo jälleen rakastavansa. ”Ruotsalaiset ovat niin käytännöllisiä. Kaikki on niin helppoa, mitään ongelmia ei ole. Se on logistinen taivas. Se on täydellinen vastakohta Etelä-Euroopalle ja Portugalille.”

Uteliaana luonteena hän alkaa tiukata, millaista on meillä Suomessa. ”Onko se totta, että te olette onnellisin kansakunta Euroopassa? Tuntuuko teistä onnelliselta? Tuntuuko sinusta siltä?” ”Ja hei, teidän kielenne. Onko se sukua ruotsille?” Uteliaisuus ja halu sivistyä kai ovat syynä siihenkin, että Sobral on opiskellut koko ajan uutta ja ajautunut kiinnostavien kokemusten äärelle.

Lähde: Mari Koppinen, Helsingin Sanomat 2.4.2019. Tämä on lyhennetty versio alkuperäisestä artikkelista: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006055504.html